Käsinneulonta I

Kuten virkkauksenkin ensimmäisellä kerralla, myös neulonnassa keskityimme tämän kerran taidon oppimiseen, opettamiseen ja havainnollistamiseen. Harjoittelimme myös neulomista vasenkätisesti ja jostakin syystä se tuntui minusta huomattavasti helpommalta kuin virkkaaminen. Varsinkin oikeat silmukat sujuivat ihan hyvin, mutta nurjat silmukat ja kavennukset olivat ensikertalaiselle hieman hanakalia.

Kävimme keskustelua myös silmukoiden luomisesta: kumpi on parempi ja käyttökelpoisempi, ristikkäinluominen vaiko neulomalla luominen. Onneksi kertasimme kumpaakin tapaa luoda silmukat, sillä en ollut huomannutkaan, mutta olin monta vuotta luonut silmukat neulomatta hieman väärin: silmukka jäi aina kierteille puikolle, sillä nostin sen puikolle väärin päin.  Itse olen ensin oppinut luomaan silmukat neulomalla, ja ehkä osittain siksi pyrkisin opettamaan oppilaani luomaan silmukat ensin siten. Sillä tavalla tehdään myös lisäykset työn reunoissa. Lisäksi neulomalla luodut silmukat ovat vielä poimittavissa takaisin puikolle, jos ne tippuvat toisin kuin ristikkäin luodut silmukat. Onhan ristikkäinluominen tietenkin nopeampi tapa luoda silmukat, mutta pienten lasten kanssa ajattelisin sen kuitenkin olevan vaikeampaa kuin neulomalla luomisen. Ristikkäin luomisessa on osattava arvioida langan riittävyyttä ja muistettava milloin koukataan lanka mistäkin välistä.

Puhuimme myös työotteista, nurjan silmukan neulomisesta (en edes tiennyt, että siihen on olemassa kaksi erilaista tapaa) sekä neulomisessa käytettävistä työvälineistä. Alkoi vaikuttaa siltä, mitä syvemmälle asiaan perehtyy, sitä monimutkaisemmaksi se muuttuu. Tosin tämä on kyllä hyvää herättelyä, sillä vaikka olemmekin taitavia neulojia, emme välttämättä osaa kuin sen yhden tyylin neuloa. Opettajan on kuitenkin oltava valmiina myös siihe, että kaikki oppilaat eivät opi samalla tavalla kuin hän itse. Tämän huomasin jo tunnilla, kun vetailin pyötäryhmäläisteni kanssa silmukoiden luomistapoja ja sitä, miten he neulovat nurjan silmukan. Ilmeisesti itse kuulun sen suhteen vanhanaikaiseen (ja vaikeampaan) koulukuntaan, vaikka uudempi tyyli tuntui ainakin näin aluksi paljon vaikeammalta.

 

Virkkaus, osa II

Pidin tänään ensimmäisen opetustuokion tällä kurssilla. Se meni mielestäni ihan ookoo, olin vain suunnitellut puhuvani suomea, mutta päädyinkin puhumaan englantia, että kurssillamme oleva vaihtarikin sai jutun juonesta kiinni.

Minulla oli opetusaiheena afrikkalainen kukka. En ollut aiemmin tehnyt sellaista, vaikka pinterestin ja flickerin perusteella se vaikuttaa olevan yksi tämän hetken muoti-ilmiöistä virkkauspiireissä. Yllätyin, kuinka helposti ja nopeasti kukat valmistuivat (tietysti kaikkien lankojen päättely vie lopuksi oman aikansa). On vain oltava tarkkana, että pylväitä on terälehdissä sama määrä ja että koukkaa 5. kerroksella pylväsryhmien väliin tulevan kiinteän silmukan oikesta välistä.

Muutama kurssilaisista innostui kukkien virkkaamisesta ja sain neuvoa heitä. Se oli ehkä antoisinta tällä LaHu-kerralla, koska heillä oli työssä erilaisia ongelmia kuin minulla, joten opin itsekin uutta. Lisäksi sain hyvää kokemusta siitä, kuinka selittää käsillä tekemistä sanallisesti, ilman, että tekee samalla itse.

Itse innostuin tunneilla kokeilemaan tähtivirkkausta ja koukkuamista. Muut kiinnostavat tekniikat jäivät omalla ajalla kokeiltaviksi, sillä niin montaa tekniikkaa on mahdotonta kokeilla niin lyhyessä ajassa. Harmi sinänsä, kun olisin halunnut kokeilla kaikkea! No, kokeilujen tuloksia näkyy Virkkausvinkeissä.

Tähtivirkkauksen hankaluudeksi minulla osoittautui se, etten oikein hahmottanut, pitääkö siinä luoda jokin tietty määrä silmukoita (esim. parillinen tai 3:lla jaollinen määrä).  Aluksi työni myös alkoi aina kapenemaan tai levenemään takaisintulokerroksella, kun en hahmottanut mihin kohtiin oli virkattava puolipylväitä. Dropsin videon ja ”eksperttiopettajan” (=kurssikaverini) avulla sain lopulta silmukat kohdilleen ja työ alkoi sujua.

Toisin kuin tähtivirkkausta, koukkuamista olin tehnyt aiemmin. Tosin miltei 20 vuotta sitten. Yllätyin siitä, miten erilaisia pintoja koukkuamalla saa aikaan, kun nostaa silmukan koukulle eri tavalla ja eri kohdasta. Kokeilin ensin koukkuamista virkkuukoukulla, mutta mieluummin käyttäisin työssä esim. lasten kanssa koukkuamiskoukkuja, jotka ovat riittävän pitkiä. Tietysti virkkuukoukku on ihan sopiva, jos tekee vaikka hiuspantaa tai muuta kapeaa työtä, kuten me teimme ala-asteella.

Kaiken kaikkiaan mukava ja antoisa virkkauskerta. Nyt kun vielä kaikki pysyisi muistissa ja hyppysissä, mitä tuli opittua!

Virkkaus, osa I

Keskustelimme tällä kertaa taidon oppimisesta ja opettamisesta virkkauksen näkökulmasta. Harjoittelimme aluksi käsien tekemän työn sanallistamista, mikä osoittautui ainakin minulle melko haastavaksi. On eri asia neuvoa oppilasta tai luokkatoveria hänen vierestä, kun voi sanoja mistä välistä milloinkin koukku on laitettava. Oli kuitenkin huomattavasti hankalampaa kuvailla tiettyä työvaihetta, kun sitä ei voinut näyttää itse samaan aikaan. Tämä on kyllä hyvä taito opettajalle, että hän pystyy neuvomaan ilman konkreettista esimerkkiä omissa käsissään, mutta ainakin näin aluksi se tuntui hieman haasteelliselta.

Suurimman haasteen tunneille toi kuitenkin vasenkätisesti virkkaaminen. Se oli samaan aikaan sekä hauskaa että turhauttavaa. Koukku kyllä toimi vasemmassa kädessä ihan hyvin, sillä olen joskus harjoitellut kirjoittamaan vasemmalla kädellä, mutta langan pitäminen oikeassa kädessä tuotti ongelmia. Otin sen aina automaattisesti vasempaan käteen, mikä aiheutti ongelmia jo virkkauksen aloittamisessa. Työn tekeminen ns. vääräkätisesti kuitenkin helpotui, kun työhön tuli useampia kerroksia. Ehkä lapsillekin aloitus on hankalinta, kun työstä ei oikein saa kunnon otetta. Opettajan on mielestäni osattava virkata (ja myös neuloa) molempikätisesti, joten ei muuta kuin harjoittelemaan!

Yllätyin tunneilla myös siitä, kuinka paljon helpommalta nykyisen opetussuunnitelman mukaiset ”virkkaustavoitteet” vaikuttavat verrattuna siihen, mitä itse ala-asteella olen tehnyt. Eikö oppilailla enää ole samanlaisia motorisia valmiuksia vai onko tunteja ja opetettavien aiheiden määrää lisätty niin paljon, että käsityötaitojen oppimisesta on tingittävä ensimmäiseltä luokalta lähtien?

 

Käsiksi kurssiin

Lähestyimme kurssin aihetta käsintehtävien lankatöiden avulla. Aloitimme lankaleikeillä. Muistin pienenä tehneeni  kavereiden kanssa kahvikuppeja ja kissanviiksiä kuminauhoilla, mutten tiennyt niihin liittyvän tarinoita tai että ne ovat osa suomalaista kansanperinnettä. Mielestäni tällainen leikkiperinne olisi alakouluissa todellakin elvyttämisen arvoinen ei vain sen kulttuurihistoria takia, vaan muutenkin. Lankaleikeissä kehittyisi niin lasten sorminäppäryys, kekseliäisyys kuin hahmotuskykykin. Lisäksi ne olisivat yksi sopiva vaihtoehto lopputuntien töiksi, kun oppilas on saanut työnsä tehtyä, muttei ole riittävästi aikaa aloittaa uutta työtä.

Kokeilimme tunneilla myös käsintehtäviä lankatöitä, kuten sormivirkkausta ja sormineulontaa. En muista varsinkaan neuloneeni pelkillä käsillä koskaan aiemmin, mutta uskon sen olevan hyvä motivoija tai johdattaja lapsien kanssa neulomiseen. On vain huolehdittava, että lanka on riittävän paksua ja liikkuu hyvin.

Keskustelimme vielä lopuksi taidon opettamisesta ja oppimisesta. Jäin miettimään  asioiden sanallistamista käsityön parissa, sillä useinhan me puhumme, että ”työnnä koukku siitä ja siitä lenkistä”. Ellet voit näyttää samaa työvaihetta yhtä aikaa, ei oppilas voi tietää mitä lenkkiä tarkoitetaan. Luulen, että tämä tulee tuottamaan minulle eniten päänvaivaa omia opetustuokioitani valmistellessani. On eri asia osata tehdä jotakin kuin pystyä opettamaan sitä muille siten, että oppilaat ymmärtävät, oppivat ja vielä muistavat oppimansa. Mielestäni sama koskee  valmiiden töiden näkemistä ja koskettelemista. Laitan kaikki valmistamani näytteet tänne blogiin, mutta säilytän myös konkreettiset esimerkit, että töitä voi tarkastella muutenkin kuin vain kuvista. Ei kuvasta voi nähdä, miltä joustinneule tuntuu, vaikka sen rakenne olisi kuinka hyvin havainnollistettu.

Ihanaa, se alkaa vihdoin!

Olen odottanut Lankatyöt ja huovutus -kurssia koko viime talven! Virkkaus ja neulominen ovat aina olleet minun sydäntäni lähimpänä olevat käsityön lajit, vaikka olenkin tottuneempi ompelija kuin viime syksynä opiskeluja aloittaessani. Huovuttamisessa olen vielä aloittelijan tasoa, mutta siitä on suunta vain ylöspäin. Odotan innolla ja mielenkiinnolla, mitä kaikkea uutta pääsen kurssin tuoksinnassa oppimaan  ja opettamaan myös muille.

Nyt penkomaan lankavarastoja sekä etsiskelemään puikkoja ja koukkuja!