Ajattelin aina pienenä ruutuvirkkauksen olevan jonkinlaista aikuisten virkkausta, sillä mummoni on tehnyt sitä niin kauan kuin muistan: ”Lapset virkkaavat isolla koukulla ja paksulla langalla, kun taas aikuiset käyttävät pientä koukkua ja ohutta lankaa.” Sittemmin olen kyllä huomannut aikuistenkin käyttävän vähän paksumpia lankoja ja isompia koukkuja.
Ruutuvirkkausta pyyheliinan reunassa.
Ruutuvirkkaus on melko helppoa, vaikka vaatiikin tarkkuutta silmukkamääriä laskettaessa ja valmista mallikuviota seuratessa. Se muodostuu ketjusilmukoista ja pylväsryhmistä, joiden avulla luodaan kuvioita vähän kuin värittämällä ruutuja pylväiden avulla. Mitä enemmän työssä on silmukoita ja mitä pienemmällä koukulla ja ohuemmalla langalla virkkaa, sitä tarkempia kuvioita saa aikaan. Yleensä ruutuvirkkausta tehdään edestakaisvirkkauksena, mutta mikään ei estä virkkaamasta ympyrää. Yksi ruutu syntyy yleensä joko näin: 1p, 2 kjs, 1p tai 4 pylväästä.
Tällä virkkauslajilla pystyy luomaan kauniita ja monisyisiä pintoja, eikä aina ole pakko käyttää valmiita pyötäliina tms. -ohjeita, vaan malleja voi piirtää myös itse. Tosin mallia suunniteltaessa on otettava huomioon, etteivät ruudut ole sittenkään aivan neliön muotoisia, vaan hieman suorakulmioita. Myös oikean langan ja koukun valinta on tärkeää.
Lähteet:
Oma kokemus ja mummon neuvot
Silmukoita ja solmuja 