Ensimmäisellä huovutuskerralla katsottu video italialaisesta (?) huovutuksen ammattilaisesta näytti minulle paljon uutta, esimerkiksi pienien yksityiskohtien tekemiseen liittyen. Kuvista ja videoista ei kuitenkaan näe, kuinka paljon aikaa huovuttamiseen oikeasti tarvitsee ja monesti minulla meinaa loppua usko kesken ja lopetan huovuttamisen liian aikaisin, vaikka työ ei vielä ole kutistunut oikeaan kokoonsa.
Tällä kurssilla opin huovuttamaan kaavan päälle, vaikka lopputulos ei ollutkaan aivan saman muotoinen kuin alkuperäinen kaava. Rullasin työtä lopuksi ja menetin sen myötä työni päärynän muodon. Vaikeinta huovuttamisessa on mielestäni hahmottaa työn lopullinen paksuus. Kuinka monta villakerrosta tarvitaan minkäkin paksuiseen lopputulokseen? Ensimmäinen pussukka, jonka huovutin oli oikean muotoinen kaavaani nähden, mutta se oli aivan liian paksu mahtuakseen kukkarolukkokehyksiini. Toisesta versiosta taas tuli niin ohut, että päädyin laittamaan pussukkaan kankaisen vuoren, ettei pussukka kulu heti puhki.
Erilaisia kaavoja pussukkaa varten.
Pussukoiden paksuusero.
Huovutin pussukan suurimmaksi osaksi suomenlampaan villasta ja laitoin vain aivan päällimmäiseen kerrokseen ohuelti siniseksi värjättyä merinovillaa ja silkkikuituja sinne tänne. Mielestäni merinovillan käsittely ei huovuttamisessa eronnut paljonkaan suomenlampaan villasta toisin kuin kehrätessä.
Villojen asettelu muotin/kaavan ympärille.
Huovutus kaavan ympärille.
Rullausvaihe.
Viimeistelyjä vaille valmis.
Kokeilin myös silkkipapaperin tekemistä ja sen käyttämistä koristelussa neulakirjaa tehdessäni. Tällä kertaa ensimmäisestä kokeilusta tuli liian ohut ja vasta toisesta riittävän paksu neulakirjan sivuksi.
Silkkipaperin tekemistä.
Huovutuksessa eri materiaalien yhdistäminen toisiinsa eri villojen osalta ei tuntunut kovinkaan vaikealta. Sen sijaan silkkikuidun kiinnittäminen aiheutti hieman päänvainaa. En edes yrittänyt tehdä sillä mitään tiettyjä kuvioita, vaan halusin vain kokeilla, miltä se näyttää valmiissa työssä. Myös silkkipaperikoristeita huovuttaessani jouduin laittamaan joidenkin koristepalojen päälle hieman villaa, että kuviot pysyisivät paikallaan, sillä materiaali itsessään ei huopunut kiinni villaan.
Valmista silkkipaperia.
Silkkipaperilla koristeltua villaa vanutusvaiheessa.
Jätin tällä kurssilla neulahuovutuksen kokonaan syrjään, sillä olen tehnyt sitä niin paljon enemmän kuin märkähuovutusta, jossa tuntuu, että minulla on vielä enemmin oppimista.
Tällä kursseilla käsittelemistämme aiheista minusta erityisesti huovutus olisi helppo yhdistää monikulttuuriseen käsityöhön, sillä uskon, että samaan lopputulokseen päästään monia eri keinoja käyttäen. Eihän esimerkiksi mäntysuopaa ole tarjolla kuin Suomessa saippuaksi käytettäväksi. Millaista saippuaa muualla käytetään? Vai käytetäänkö vain pelkkää vettä? Suomessa huopatöppöset ovat eräänlainen suomalaisuuden merkki. Onko muissa maissa vastaavia huovutettuja tuotteita? Vai huovutetaanko esimerkiksi lämpimämmissä maissa lainkaan?
Minusta huovutus sopii hyvin osaksi koulukäsitöitä, jos on vain tarjolla siihen sopivat tilat. Toisaalta kevään tai loppukesän lämpiminä päivinä voi myös huovuttaa ulkona. Olisi myös hyvä muistaa tehdä muitakin töitä kuin ensin neulottuja ja sitten pesukoneessa huovutettuja lapasia ja tossuja, että oppilaat näkisivät ja kokeilisivat itse koko huovutusprosessin eikä pesukone tekisi työtä heidän puolestaan.
Linkkivinkkejä:
Märkähuovutusidea koulukäsityöhön:
https://livingfelt.wordpress.com/2014/02/22/wet-felting-easter-eggs-free-felting-pattern-tutorial/
Pesukonehuovutusta:
http://kotiliesi.fi/kasityot/askartelu-ompelu/huovutus-pesukoneessa
Punomon huovutussivut:
http://punomo.fi/teeitse/336/tekniikat/huovutus
Huovutusasiaa muualla blogissa:
https://silmukatjasolmut.wordpress.com/huovutus/
https://silmukatjasolmut.wordpress.com/category/huovutus/
https://silmukatjasolmut.wordpress.com/kulttuurinen-kasityo/yhteisesti-jaetun-tiedon-kokoaminen-ja-syventaminen/huovutus/
Silmukoita ja solmuja 