Lähestyimme kurssin aihetta käsintehtävien lankatöiden avulla. Aloitimme lankaleikeillä. Muistin pienenä tehneeni kavereiden kanssa kahvikuppeja ja kissanviiksiä kuminauhoilla, mutten tiennyt niihin liittyvän tarinoita tai että ne ovat osa suomalaista kansanperinnettä. Mielestäni tällainen leikkiperinne olisi alakouluissa todellakin elvyttämisen arvoinen ei vain sen kulttuurihistoria takia, vaan muutenkin. Lankaleikeissä kehittyisi niin lasten sorminäppäryys, kekseliäisyys kuin hahmotuskykykin. Lisäksi ne olisivat yksi sopiva vaihtoehto lopputuntien töiksi, kun oppilas on saanut työnsä tehtyä, muttei ole riittävästi aikaa aloittaa uutta työtä.
Kokeilimme tunneilla myös käsintehtäviä lankatöitä, kuten sormivirkkausta ja sormineulontaa. En muista varsinkaan neuloneeni pelkillä käsillä koskaan aiemmin, mutta uskon sen olevan hyvä motivoija tai johdattaja lapsien kanssa neulomiseen. On vain huolehdittava, että lanka on riittävän paksua ja liikkuu hyvin.
Keskustelimme vielä lopuksi taidon opettamisesta ja oppimisesta. Jäin miettimään asioiden sanallistamista käsityön parissa, sillä useinhan me puhumme, että ”työnnä koukku siitä ja siitä lenkistä”. Ellet voit näyttää samaa työvaihetta yhtä aikaa, ei oppilas voi tietää mitä lenkkiä tarkoitetaan. Luulen, että tämä tulee tuottamaan minulle eniten päänvaivaa omia opetustuokioitani valmistellessani. On eri asia osata tehdä jotakin kuin pystyä opettamaan sitä muille siten, että oppilaat ymmärtävät, oppivat ja vielä muistavat oppimansa. Mielestäni sama koskee valmiiden töiden näkemistä ja koskettelemista. Laitan kaikki valmistamani näytteet tänne blogiin, mutta säilytän myös konkreettiset esimerkit, että töitä voi tarkastella muutenkin kuin vain kuvista. Ei kuvasta voi nähdä, miltä joustinneule tuntuu, vaikka sen rakenne olisi kuinka hyvin havainnollistettu.
Silmukoita ja solmuja 