Huovutus

Ensimmäisellä huovutuskerralla katsottu video italialaisesta (?) huovutuksen ammattilaisesta näytti minulle paljon uutta, esimerkiksi pienien yksityiskohtien tekemiseen liittyen. Kuvista ja videoista ei kuitenkaan näe, kuinka paljon aikaa huovuttamiseen oikeasti tarvitsee ja monesti minulla meinaa loppua usko kesken ja lopetan huovuttamisen liian aikaisin, vaikka työ ei vielä ole kutistunut oikeaan kokoonsa.

Tällä kurssilla opin huovuttamaan kaavan päälle, vaikka lopputulos ei ollutkaan aivan saman muotoinen kuin alkuperäinen kaava. Rullasin työtä lopuksi ja menetin sen myötä työni päärynän muodon. Vaikeinta huovuttamisessa on mielestäni hahmottaa työn lopullinen paksuus. Kuinka monta villakerrosta tarvitaan minkäkin paksuiseen lopputulokseen? Ensimmäinen pussukka, jonka huovutin oli oikean muotoinen kaavaani nähden, mutta se oli aivan liian paksu mahtuakseen kukkarolukkokehyksiini. Toisesta versiosta taas tuli niin ohut, että päädyin laittamaan pussukkaan kankaisen vuoren, ettei pussukka kulu heti puhki.

Erilaisia kaavoja pussukkaa varten.

Pussukoiden paksuusero.

Huovutin pussukan suurimmaksi osaksi suomenlampaan villasta ja laitoin vain aivan päällimmäiseen kerrokseen ohuelti siniseksi värjättyä merinovillaa ja silkkikuituja sinne tänne. Mielestäni merinovillan käsittely ei huovuttamisessa eronnut paljonkaan suomenlampaan villasta toisin kuin kehrätessä.

Villojen asettelu muotin/kaavan ympärille.

Huovutus kaavan ympärille.

Rullausvaihe.

Viimeistelyjä vaille valmis.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokeilin myös silkkipapaperin tekemistä ja sen käyttämistä koristelussa neulakirjaa tehdessäni. Tällä kertaa ensimmäisestä kokeilusta tuli liian ohut ja vasta toisesta riittävän paksu neulakirjan sivuksi.

Silkkipaperin tekemistä.

Huovutuksessa eri materiaalien yhdistäminen toisiinsa eri villojen osalta ei tuntunut kovinkaan vaikealta. Sen sijaan silkkikuidun kiinnittäminen aiheutti hieman päänvainaa. En edes yrittänyt tehdä sillä mitään tiettyjä kuvioita, vaan halusin vain kokeilla, miltä se näyttää valmiissa työssä. Myös silkkipaperikoristeita huovuttaessani jouduin laittamaan joidenkin koristepalojen päälle hieman villaa, että kuviot pysyisivät paikallaan, sillä materiaali itsessään ei huopunut kiinni villaan.

Valmista silkkipaperia.

Silkkipaperilla koristeltua villaa vanutusvaiheessa.

 

 

 

 

 

 

Jätin tällä kurssilla neulahuovutuksen kokonaan syrjään, sillä olen tehnyt sitä niin paljon enemmän kuin märkähuovutusta, jossa tuntuu, että minulla on vielä enemmin oppimista.

Tällä kursseilla käsittelemistämme aiheista minusta erityisesti huovutus olisi helppo yhdistää monikulttuuriseen käsityöhön, sillä uskon, että samaan lopputulokseen päästään monia eri keinoja käyttäen. Eihän esimerkiksi mäntysuopaa ole tarjolla kuin Suomessa saippuaksi käytettäväksi. Millaista saippuaa muualla käytetään? Vai käytetäänkö vain pelkkää vettä? Suomessa huopatöppöset ovat eräänlainen suomalaisuuden merkki. Onko muissa maissa vastaavia huovutettuja tuotteita? Vai huovutetaanko esimerkiksi lämpimämmissä maissa lainkaan?

Minusta huovutus sopii hyvin osaksi koulukäsitöitä, jos on vain tarjolla siihen sopivat tilat. Toisaalta kevään tai loppukesän lämpiminä päivinä voi myös huovuttaa ulkona. Olisi myös hyvä muistaa tehdä muitakin töitä kuin ensin neulottuja ja sitten pesukoneessa huovutettuja lapasia ja tossuja, että oppilaat näkisivät ja kokeilisivat itse koko huovutusprosessin eikä pesukone tekisi työtä heidän puolestaan.

Linkkivinkkejä:

Märkähuovutusidea koulukäsityöhön: 
https://livingfelt.wordpress.com/2014/02/22/wet-felting-easter-eggs-free-felting-pattern-tutorial/

Pesukonehuovutusta:
http://kotiliesi.fi/kasityot/askartelu-ompelu/huovutus-pesukoneessa

Punomon huovutussivut:
http://punomo.fi/teeitse/336/tekniikat/huovutus

Huovutusasiaa muualla blogissa:
https://silmukatjasolmut.wordpress.com/huovutus/
https://silmukatjasolmut.wordpress.com/category/huovutus/
https://silmukatjasolmut.wordpress.com/kulttuurinen-kasityo/yhteisesti-jaetun-tiedon-kokoaminen-ja-syventaminen/huovutus/

 

Märkähuovutus

Märkähuovutuksessa saimme itse valita, mitä halusimme tunneilla tehdä ja millä tekniikalla. Minä valitsen tehtäväkseni punotun ja huopapitsin näköisen pannnunalusen. Kuvista päätellen työ vaikutti melko pieneltä, mutta jälleen yllätyin kuinka paljon villaa siihen kului.

Oletin työn myös olevan melko nopeatekoinen, sillä työstökuvia ei ollut kuin muutama selventämään ohjeita. En kuitenkaan saanut omaa alustaani lähellekään valmiiksi lankatyötuntien kuluessa, vaan osat alkoivat vasta hieman huopua toisiinsa kiinni tuntien aikana. Toisaalta en halunnut litistää työtäni rullaamalla sitä liikaa, joten päädyin vaivaamaan sitä käsissäni kuin taikinaa. Liekö se sitten oikea tekniikka työn tekemiseen tai ei…

Mielestäni märkähuovutuskin on ihan hyvä tekniikka käytettäväksi peruskoulussa. On kuitenkin pidettävä huoli, etteivät oppilaat aloita liian suuritöisiä töitä, joihin sitten kyllästyvät, kuten minulle meinasi käydä pannunalusen kanssa. Lisäksi konkreettiset esimerkit, joita voi kokeilla toisivat hyvän lisän märkähuovutuksen ohjaukseen ja opettamiseen, sillä nyt olin aika epävarma omista tekemisistäni. Myös jokin arvio työn tekemisen kestosta olisi hyvä, jos huovuttajalla meinaa loppua usko kesken. Tosin tämä tekniikka on sellainen, jossa niin materiaali kuin tekijän käsiala ja kokemus vaikuttavat paljon työn valmistumisaikaan ja tietenkin myös lopputulokseen.

**22.12.2013**
Märkähuovutin pannunalusen loppuun. Rullasin sitä ainakin vielä tunnin lisää siitä, mihin pisteeseen olin saanut sen syksymmällä koulussa. Työ ei enää pienentynyt, mutta osat huopuivat sentään hieman lisää toisiinsa kiinni. Irralliset pätkät leikkasin saksilla irti. Eihän työ aivan samalta näytä kuin mallissa, mutta olen ihan tyytyväinen, sillä se on ensimmäinen oikea märkähuovutustyöni.

Vihdoin valmis!

Neulahuovutus

Tällä kertaa sukelsimme neulahuovutuksen maailmaan. En edes tiennyt tekniikan olevan niin monikäyttöinen, kun katsoimme esimerkiksi huovutusvideota, jossa tehtiin pää neulahuovuttamalla. Olin kyllä neulahuovuttanut aikaisemminkin, mutten kovin paljon. Lisäksi huomasin tunnin edetessä, etten ollut oppinut kaikkia tekniikan hienouksia, kuten sitä,  että lituskoissa palasissa reunat kannattaa huovuttaa työn sisälle, niin niistä tulee tasaisemmat ja tukevammat.

Apeailmeinen mustekalani.

Omaa mustekalanpäätä huovuttaessani yllätyin siitä, kuinka paljon villaa kului. Toki vaahtomuovista muotoilemani aihio oli melko suuri, mutta silti olin arvioinut pienemmän villamäärän riittävän. Tämän vuoksi päältä puuttuu edelleen vartalo.

Mielestäni neulahuovuttaminen on hyvä tekniikka koulukäsitöihin. Töiden koristelun ohella sitä voisi käyttää isompienkin kolmiulotteisten hahmojen tekemiseen, sillä muotojen ja sisuspalojen muokkaaminen olisivat lapsille hyvää hahmotusharjoitusta. Neulehuovutusta on myös helppo purkaa, sillä villa ei takerru tällä tekniikalla kovin voimakkaasti kiinni. Itsekin kokeilin mustekalan päälle silmäluomia monissa eri asennoissa.

Tunnilla nähdyt videot olivat minusta hyvin inspiroivia ja haluan harjoitella ja kokeilla neulahuovutusta vielä lisää. Harmi vain, kun villa ja myös aika loppuivat tällä kertaa kesken.