Virkkausvinkkejä

Virkkaus (croheting) on vielä melko nuori lankatyötekniikka. Se oli suosionsa huipulla 1800-luvulla, kun tekniikka levisi luostareista tavallisen kansan pariin. Virkkaus ei ole yksi yhtenäinen tekniikka, vaan sille on kehittynyt erilaisia alalajeja aina haarukkapitsistä vapaavirkkaukseen ja koukkuamiseen.

Lähes kaikki langat ja lankamaiset materiaalit (kuten matonkude) sopivat virkkaukseen. Työhön sopiva koukku valitaan langan paksuuden, työn luonteen ja käsialan mukaan. Virkkauspinta on yleensä melko paksu esimerkiksi neulottuun pintaan verrattuna ja se joustaa vain vähän tai ei lainkaan.

Virkkauksessa näkee käytettävän kahta erilaista työotetta, kynäotetta ja veitsiotetta. Molemmissa otteissa oikeakätisillä lanka kulkee vasemman käden etusormen päältä työn takana.  Kynäotetta suositellaan sen ergonomisuuden vuoksi ja se toimiikin hyvin erilaisia lankoja virkatessa. Sen sijaan paksua materiaalia, kuten matonkudetta on helpompi virkata veitsiotteella.

Virkkauksessa käytetään muutamaa perussilmukkaa ja niistä johdettuja muunnelmia. Eri silmukoita merkitään myös erilaisin virkkausmerkein, jotka ovat melko samanlaiset eri puolilla maailmaa. Suomessa käytetään yleensä seuraavia lyhenteitä:

• Silmukka (s)
• Ketjusilmukka (kjs)
• Kiinteä silmukka (ks)
• Piilosilmukka (ps)

• Pylväs (p)
• Puolipylväs (1/2p)
• Pitkäpylväs, jossa 2 langankiertoa (pp)
• Langankierto (lk)

• Kerros (krs)
• Toista tähtien välissä oleva ohje (* *)

Internetissä on paljon hyödyllisiä virkkausohjeita niin suomeksi kuin englanniksikin, tässä kuitenkin yksi linkkivinkki koulukäsitöitä ajatellen: Viivin virkkausnetti.

Lähteet:
Ritva Koskennurmi-Sivonen (toim.): Lankatekniikoiden käsikirja (2013)

Click to access virkkauksen%20perussilmukat.pdf